perjantai 3. tammikuuta 2014

5. Seinä tulee vastaan

Marja on sopinut uuden tapaamisen Johannan kanssa puhelimitse ja Johanna onnistunut saamaan myös Esan mukaan tapaamiseen. He tapaavat taas Esan työhuoneessa. Esa istuu omalla paikallaan työpöydän takana ja Marja ja Johanna vierekkäin pöydän toisella puolella. Johanna on järjestänyt kahvia ja keksejä tapaamiseen ja ojentaa juuri kuppia Marjalle. Esa ottaa teetä, koska kahvi on alkanut aiheuttaa hänelle vatsavaivoja. 

Kuvan lähde

– Kiitos Esa ja Johanna, että tämä tapaaminen järjestyi. Johanna kertoi jo, että testasitte tätä uudenlaista viestintäympäristöä, mutta siinä oli ilmeisesti vähän enemmänkin vaikeuksia käynnistelyssä. Olis kiva kuulla vähän tarkemmin näistä kokemuksista. Miten se teidän mielestä sujui?
– Nyt täytyy myöntää, että mulla ei valitettavasti ollut aikaa tähän hommaan, Esa vastaa
– Mites Johanna?
– Joo, harmittavan vähän on ihmiset osallistuneet. Kyllä mä kovasti yritin siellä innostaa, vastaa Johanna ja vaikuttaa aidosti harmistuneelta. – Sitä uudenlaista tapaa työskennellä ei oikein oteta vakavasti. Jotenkin ajatellaan, että se on niitä viestinnän juttuja.
– Joo, hyvä juttu, että oot innostanut ja kannustanut kokeilemaan. Se on tosi tärkeetä, sanoo Marja ja odottaa, että Johanna jatkaisi kokemuksistaan kertomista.
– No, ei siitä hirveästi ole ollut apua. Siellä on ne kymmenkunta aktiivista, jotka kyllä jakavat kaikenlaisesta, mutta muuten on aika hiljaista. Muut seuraa vierestä ja tuntuu pitävän koko hommaa turhanpäiväisenä, jos nyt ovat edes käyneet koko palvelussa. Kuilu näiden innokkaimpien ja muiden välillä tuntuu aika suurelta. Osalle tuntuu ihan aloittaminen ja kokeileminen olevan liian haastava juttu. Tai ehkä osa pitää koko hommaa hölynpölynä, Johanna hiljenee hetkeksi, miettii ja hörppää kahvistaan ennen kuin jatkaa: – En sitten tiedä olisko tässä joku sukupolvien välinen kuilukin? Meillä kun on aika paljon tätä vanhemman portaan väkeä ja sitten tätä nuorempaa, jolle tää tuntuu olevan helpompaa.

– Tää on aika tyypillinen tilanne, toteaa Marja. – Jotta tällainen kokeilu onnistuisi, se pitäisi voida kytkeä johonkin oikeaan tarpeeseen. Tällaisella pilotilla pitäis olla selkeät ja ymmärrettävät tavoitteet. Koko työyhteisön pitäisi tietää ja oivaltaa, mistä on kyse, eikä johdon näkyvä tuki olisi ainakaan haitaksi. Muuten käy helposti niin, että kokeilu on jää muutaman innostuneen väliseksi puuhasteluksi.
– Jos mä oon sulle ihan rehellinen, niin suurin ongelma on yksinkertaisesti se, että ihmisillä ole aikaa tähän, töitäkin pitäisi tehdä, Esa sanoo ja esitelmöi hetken millaisia toimintaprosesseja pitäisi juuri nyt kehittää.
– Luulen että aika moni arastelee myös sitä, että omaa tietoa ja erityisesti keskeneräisiä asioita jaetaan avoimesti, jatkaa Johanna, kun Esa on päässyt loppuun. – Täällä on kuitenkin totuttu siihen, että odotetaan aika selviä ohjeita ja sen mukaan mennään. En olisi uskonut, että tää on näin vaikeaa. Itsekään en millään viitsisi olla liikaa äänessä, kun tulee sellainen vaikutelma, että taas se Johanna vouhottaa.

Marja seuraa hetken Esan ja Johannan vuoropuhelua. Johanna vaikuttaa Marjan mielestä aidosti pettyneeltä, kun kokeilu ei ottanut tulta alleen. Johanna selvästi tietää muita yrityksiä, joissa on menestyksellisesti otettu käyttöön uusia toimintamalleja, muttei samalla oikein tunnu hahmottavan, mikä omassa yrityksessä jarruttaa muutosta. Esa taas vaikuttaa väsyneemmältä kuin edellisessä tapaamisessa. Hän vaikuttaa jotenkin samaan aikaan voimattomalta ja kireältä. Esan ajatukset pyörivät arjen asioissa, esimerkiksi myynnin ja tuotekehityksen uudelleenorganisoinnissa. Marja miettii, että onko Esa ehkä jopa tyytyväinen, kun kokeilu epäonnistui. Ajatteleeko Esa, että se todisti uudet työskentelytavat soveltumattomiksi hänen alalleen?

Tapaamisen lopussa Marja sanoo, olevansa käytettävissä, jos Esa ja Johanna haluavat pilotoida uudelleen parvimaista työskentelymallia, jossa nyt eteentulleita haasteita pystytään ratkomaan. Hän kertoo, miten on konsultoinut muissa yrityksissä, jotka ovat saaneet niistä uutta puhtia ja etua. Samalla Marja näkee, että Esa on jo muissa maailmoissa ja ymmärtää, ettei nyt päästä enää eteenpäin. Marja kiittää molempia, he kättelevät ja Marja lähtee pois. Esa kommentoi jotain markkinointimateriaalia Johannalle, jonka on vaikea peitellä pettymystään koko kokeilun tyrehtymisen johdosta.

2 kommenttia:

  1. Hei!
    Kommentoin tässä alkajaisiksi nimettömänä, if you don't mind?

    Luin tarinan läpi ja kyllä oli tuttua; kaikki tarinan henkilöt ja osa kommentoijistakin tuntuvat jotenkin kovasti perustelevan, miksi tätä ei kannata yrittää. Siis ongelmalähtöisesti.

    Toinen seikka mikä minulla pistää silmään on, että muutosta halutaan ajaa ikään kuin ylhäältä alaspäin. Sehän on täysin päinvastoin, kuin mihin sanotaan oltavan pyrkimässä?

    Puhutaan ihmisten motivoimisesta. Eihän kukaan motivoidu, kun käsketään. Motivoitua voi vain itse, omasta tahdosta. Jos halutaan muutosta, pitää luoda olosuhteet, joissa ihminen voi motivoitua.

    Omat kokemukseni ovat, että muutosta tapahtuu, kun työyhteisöstä löytää henkilöitä, jotka ovat niin sanottuja "kellokkaita". Muutosta toteuttavan pitää löytää tällaisia henkilöitä, joiden tuska nykyisten huonojen toimintatapojen suhteen on ylittämässä sietorajan.

    Tarjoamalla uuden toimintatavan tuomaa hyötyä saa kellokkaan mukaan muutokseen. Kellokas siis motivoituu itse. Kellokkaita tarvitaan kaikilta organisaatiotasoilta. He ovat oman työympäristönsä mielipidejohtajia, eivätkä läheskään aina sen ympäristön pomoja.

    Kellokas motivoituu, kun hän kokee saavuttavansa ylivoimaista etua uusilla toimintatavoilla. Edut ovat usein sekoitusta henkilökohtaisista ja yhteisöä hyödyttävistä.

    Jatkan mielelläni keskustelua.

    VastaaPoista
  2. Moi, oon kanssasi enemmän kuin samaa mieltä. Olen itse tämän kirjoitusprosessin ajan pohtinut, onko organisoitumisen logiikka oikea tapa lähestyä koko asiaa. Toisin sanoen: onko kysymys, kuinka työtä pitäisi organisoida oikea kysymys? En ole siitä enää kovin varma ja motivoituminen on noussut itsellänikin keskeiseksi teemaksi. Motivoitumisen haasteena perinteisten organisaatioiden yhteydessä lienee kuitenkin täsmälleen samat kuin parvityössäkin: motivoitunut yksilö tarvitsee autonomiaa... Parvityön ajatuksena on ehkäpä juuri se, että kaikilla – myös johdolla – olisi mahdollisuus seurata ja havainnoida, mitä motivoituneet ihmiset tekevät ja miten se toimintaan vaikuttaa...

    VastaaPoista

Hei

Olet tervetullut kommentoimaan blogejamme. Kommentointitekstit julkaistaan tsekkauksen jälkeen. Ahkerin ja monipuolisesti eri näkökulmista parvityöskentelyä ja sen johtamista kommentoiva tulee saamaan mukavan yllätyslahjan parvitarinan julkaisemisen edetessä.

Viihtyisiä lukuhetkiä blogimme parissa.

T. Janne, Juhana & Katri